Helmikuun ajatuksia!

Morjens!

Jälleen ihan liian pitkän tauon jälkeen tuli mieleen että ...

"ai niin, onhan mulla se blogikin jota pitäisi edes hieman päivitellä...".

Elämässä kun aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja viimeaikaiset tapahtumat ovat

olleen kovin surullisen puoleisia ja vieneet ajatuksia toisaalle. Nyt on taasen

aika nostaa pää pystyyn, olla onnellinen muistoista mitä on ja yrittää antaa

ystäville aikaa, läsnäoloa, tukea ja kerätä mukavia yhteisiä muistoja.

Facen puolelle päivittelin ihanan runon joka pitää niin paikkansa (vaikka en 

kovinkaan uskonnollinen tyyppi olekkaan)..

 

Ja haluan jakaa sen myös täällä:

Elämä - tämä ainutkertainen,
lahjaa on, sen päivä jokainen.
Yksikään ei palaa takaisin,
sen vasta äsken oikein ymmärsin,
Näin aloin arvostamaan elämää,
ja kaikkea, se mitä sisältää,
Tämä päivä, tapahtumat sen,
pois elettynä on jo eilinen.

Ihmiset joita elämääni tuot,
jotku hetkeks’ seurakseni suot.
Toiset taasen jäävät elämääni,
tästä kiitänkin mä ystävääni.

Joku tapaamani ihminen
on kuin valotuikku suloinen,
joka tuikkii tiellä kirkkahasti,
jääpi sydämeeni pysyvästi.
Pimeässä tuikku pienikin,
valaisee kuin lamppu loistavin.

Lahjaa elämän on kaikki nämä valot,
ne sydämeen saa aikaan suuret palot.
Ne lämmittävät, valaisevat siellä,
en yksin kuljekaan mä elontiellä.

Kiitän, Herra, elämästä tästä,
joka tuikusta ja ystävästä,
että minut tällaiseksi loit,
hyväksyä puutteineni voit.

Auta, että tuikkujani vaalin,
ystävyyksistäni pidän vaarin,
ettei syksysää, sen kylmä tuuli,
sammuttaisi tuikkujani juuri.
Salli, että rakastavin mielin
kulkisin mä tämän elon tieni,
että tuikkuna myös itse olla voisin,
lähimmäisen tielle valon toisin.

(Seija Paadar)

 

Mukavaa talvilomaa kaikille, itse pakerran töitä :)